Yöllä heräsimme sateenropinaan. 

Tiellä suoritetaan korotustöitä meriveden tielle nousun estämiseksi.  Viime vuonna tapaninpäivän tienoissa tielle nousi vesi viisi kertaa.  Nyt tie vaakitttiin ja tarvittava määrä soraa ja peitehiekkaa ajettiin routakankaan päälle.  Korotuksia tehtiin kahteen paikkaan tietä, niille jotka ovat olleet ongelmakohtia.

Tienhoito on aika vaativaa hommaa. On lanauksia, aurauksia, kivien poistoa tai ampumista, ojien pävittämistä tai uusien kaivamista, penkkojen raivausta kasvaneista puista, penkkojen niittoa, tierumpujen laittoa jne. jne. Töitä riittää.  Tien on oltava tarpeeksi leveä talvellakin, muuten ei roska-autot kulje. Lumisade vaatii joskus lumilingolla auraamista yölläkin.  Silloin on varustettava mukaan kahvia ja voileipiä, ettei väsymys pääse yllättämään. Pieni kahvitauko hyvien, erikoishyvien voileipien kanssa on traktorin hytissä melkeinpä juhlaa.

Pääskysiä ei enää paljon näy, muutamia yksilöitä lentelee.
Hanhet lensivät iltalennolla eilen etelää kohti, paljon oli asiaa nytkin, sellainen kalkatus kävi. Mitähän ne koodaavat?  Sanotaan, että halla tulee hanhen siiven alla ja talvi joutsenen takana.
Lapissa ja Pohjanmaalla on hallat jo käyneet.  Joutsenet ovat sinnikkäitä lintuja. Olimme syyskuun puolivälissä Ylläksellä ja vielä näimme joutsenia, vaikka siellä ensilumi sataakin joskus juuri silloin.  Ylläsellä on ollut lämpimiä syksyjä ja sitten toisina vuosina lumi on satanut yllättäen.  Ruskan värjäämät koivut lumen peitossa ovat kaunis näky.  Revontulet leiskuvat jo syyskuussa taivaalla.  Jos ruska tulee maa- ja puuruskana, lapinhulluus iskee, niin minuunkin.
Lapissa sielu lepää.  Nokipannukahvit tunturissa on juhlaa.  Maisemat kauniita!

Ruska on kaunis myös etelässä ja sitä odotellaan.