Eilen, 3.5.. lensi kattomme yli kevään ensimmäinen haarapääsky. Nyt se on sitten kesä, vaikka kylmästi koillisesta ja luoteesta vuorotellen tuulee. 

Kävimme kokemassa mökkinaapurin verkkoja, kun hän ei itse päässyt muutamaan päivään. Se olikin aikamoinen reissu.  Lähtiessä tuuli oli ihan kohtuullinen, mutta emme ehtineet katsoa verkkoja loppuun astikaan, kun tuuli nousi niin kovaksi, että perätuhdolta vesi pärski sisään.  Aallot olivat korkeita, enkä jaksanut enää pidellä venettä niin, että mies olisi voinut katsoa verkot.  Vene oli jo ajautumassa rantakivikkoon kaukana omasta venepaikasta, kun vaihdoimme soutajaa. Minä sain levätä ja mies souti. Vene ei aluksi tuntunut liikkuvan minnekkään, mutta pääsimme kuitenkin onnellisesti rantaan.  Koskaan tuuli ei ole noussut noin nopeasti ja niin kovaksi kuin silloin. Muutenkin tuuli on ollut puuskittaista pitkin kevättä.

Kylvöt ovat taimella, tomaatit ja kukat, kurkku ei oikein lähde.  Kohta siirrän kasvihuoneeseen.

Tiellä on vielä kelirikko- ja painorajoitusmerkit.  Aika kuiva tie on paikoin, mutta ojissa virtaa kevätvesi vilkkaasti.  Valkovuokot, sinivuokot ja maahumala kukkivat metsissä. Pihoissa skillat levittäytyvät kauniin sinisinä mattoina puiden siimeksiin, kaunista!

Saatiin tuttavapariskunnalta hylkypyörät, jotka kunnostamme ja aloitamme pyöräilyn koiran kanssa. Mukana tuli myös koiran valjaat, jotka voi kiinnittää pyörään. Saa nähdä miten muorin käy.  Olisin toivonut potkulautaa, sillä olisi ehkä hieman helpompi mennä vatukkoon perberin helmat heiluen kuin polkupyörällä. 

Lämpimiä säitä odotellessa tehdään klapeja talvea varten.