Tänään ajattelin leikata pihasta nurmikon, saa nähdä illalla, olenko sen tehnyt.  Eläkeläisen kiireet muuttuvat nopeasti päivän mittaan tai sitten loppuu muuten vaan.

Eilen purkitin kesäkurpitsapikkelsiä, tein kurpitsojen pintaan, vihreitä ja keltaisia kesäkurpitsoja, viiltoja ja otin ohuen kuorinauhan pois kokonaisen kurpitsan pituudelta. Näitä kuorettomia, ohuita kohtia tein kurpitsan koon mukaan muutamia.  Sitten leikkasin kurpitsan ohuiksi viipaleiksi ja sain hieman erilaisia kurpitsapaloja purkkiin.  Viheät ja keltaiset kukat, melkein, korstavat nyt pikkelsissä. Thaimaalaiset ovat ilmiömäisiä hedelmien ja kurpitsojen koristeleikkaajia, oma tuotokseni ei ollut lähelläkään sitä, mutta kiva kuitenkin.

Mehustin Maijalla mustaviinimarjamehua, mikä on hyvää myös kylmän veden tai hiilihapotetun lähdeveden  kanssa kesällä. Raikasta eikä liian makeaa.

Korianterin siemenet on nyt kupissa kuivamassa. Korianterissa on kiva appelsiinin maku, kun siemeniä pureskelee.  Moni ei pidä korianterin hajustakaan, mutta ajattelin kyllä kokeilla maustetta esim. pikkuleipiin. Itämaiseen pikkelssisäilykkeeseen lisäsin korianterin vihreitä lehtiä.

Lainakoira on vieläkin meillä, ehkä se ei enää olekaan lainakoira.  Se makailee nurmikolla aurinkoisina päivinä tyytyväisenä.  Koira murisee tuntemattomimmille tiellä kulkijoille vertahyytävästi haukun ohella, tulee sitten työn tehtyään ja painautuu niin lutusena polvia vasten ja on sanovinaan: Näitkö, minä tein sen.  Haukussa ja murinassa on selvästi kuultavissa viesti: Askelkin vielä, niin...

Teimme koiralle ulos pienen katoksen alkukesästä ja siellä varjoisassa paikassa se on makoillut ja katsellut tienoota vartioivasti. Virkkasin vahoista flanellipaidoista leikatuista ohuista matonkuteista sille maton ja sepä olikin niin mieluinen, että sille se hakeutuu aina. Punkkeja on tänä kesänä ollut tosi paljon, koirasta olemme poistaneet niitä jo muutamia. Punkit alkoivat liikuskella jo huhtikuussa, mikä oli itsellekin yllätys.