On kulunut aikaa siitä, kun viimeksi kirjoitin.  Talvi on mennyt lunta kolatessa, puita kantaessa mökkiin ja saunaan.  Takkaa lämmittäessä ja saunoessa.  Lunta on tullut niin, että ikkunaruuduista on vain keskiosa ollut paljaana, tunnelma kuin Aku Ankalla jouluna Kalliovuorilla.  Pakkaset paukkuivat kovina, revontulia ei näkynyt.  Lumilinko särkyi, ostettiin käytetty tilalle ja lumisateet loppuivat.  Olisi pitänyt ostaa linko jo marraskuussa, sillä niin hyvä lumenpelätin se on.

Muutamia kanalintuja on lennellyt pihapiirin puihin, koppeloita.  Merikotkat kiitelevät taivaalla ja korpit hätistelevät isompiaan.  Pilkkiminen on siitä hauskaa puuhaa, että ehtii tarkkailemaan luontoa, on aavat näköalat ja kun aurinko paistaa, niin elämä on kohdillaan.

Lainakoira on vielä kuvioissa, luulen, että jääkin meille.  Se on kiva kaveri.  Ajeli muutaman kerran jänistä talvella.  Hanget olivat niin korkeat, ettei koiratkaan päässeet metsälle.  Lainakoira laajensi ajo ajolta reviiriään, onneksi oli tutkapanta, että oltiin perillä liikkeistä.  Koira tuli väsyneenä ja onnellisena kotiin.  Se tietää heti, kun tutkapantalaatikkoa käsitellään, että kohta mennään.  Silloin se linnoittautuu ovelle, ettei kukaan pääse sen huomaamatta ulos eikä se jää itse joukosta.

Tuulet ovat olleet kovia talvella, puita on kaatuillut ja sähköt ovat olleet poikki silloin tällöin.  Toivottavasti kesällä ei ole hirmumyrskyjä kuin viime kesänä. Kesämyrskyssä ikkunan ohi lensi sadevesikourun alla ollut sanko ja pihaluuta. Huvittavan kauhistuttava tilanne.

Nyt odotellaan kinosten, piha-alpit, sulamista ja keväisempiä säitä.  Kaikenlaisia suunnitelmia on jo kesäksi tehty, siemeniä tilattu ja idätyksistä keskusteltu.

Illat ovat jo pitkään valoisia, talvella ilta pimeni kolmen jälkeen iltapäivällä ja täällä maalla se on tosi pimeä.  Taivas on puolestaan täynnä tähtiä, linnunrata näkyy ja mökin rappusilta voi katsella otavan tähtikuviota.