Torstaina ja perjantaina oli osalla hanhia muuttopäivät.  Suuria auroja hanhia lensi talomme yli kohti etelää. Lintujen muutto tuo haikean mielen, vaikkakaan ne eivät ole poissa kovinkaan pitkään, mutta kuitenkin tiedossa on pitkä pimeä jakso, talvi.
Vettä on satanut paljon! Jos kaikki tuo vesi olisi tullut lumena, niin siinä olisi ollut naurussakin jo pitelemistä.

Perunat ovat vielä pellossa. Ja pelto on märkä, kengät painaa miljoonan, kun siellä yrittää kuokkia peunoita. Viljelijöillä on osa viljaa puimatta. Vaikea syksy maanviljelyksen kannalta.

Olen neulonut sukkia joululahjoiksi ja muutenkin talven varalle. Neulominen on terapeuttista puuhaa.

Joulukortteja olen aikonut piirtää itse, saa nähdä toteutuuko aie. Aihekin on jo valmiina mietittynä.  Postimerkitkin piirrän joulukortteihin ja tilaan postista. Olen piirtänyt jo monet merkit ja myös tilannut kuvaamistani ruskakuvista merkkejä.
Postimerkkeihin voi myös lisätä tekstiä ja niistä saa hauskoja lahjojakin.

Tiedossa on kyläilyä ja yhdet häät. Piristävää arjen keskellä.

Mies lähti lainakoiran kanssa aamulla, ennen kukkoa, metsälle. Lainakoira saa söökata haraa.  Se oli jo tutkapannan nähtyään valmis kuin Melperi sotaan.  Jotenkin se osaa yhdistää pannan ja metsästyksen.  Saa nähdä, miten väsynyt se on illalla, kun palaavat.  Ilma ei ole jänistyksen kannalta hyvä, koska kuurosateet ja tuuli häivyttävät jäniksen jäljet. Pitäisi saa ihan persajo eli sattua jäniksen makuuksille ja hätistää se liikenteeseen.

Aamu valkenee pilvisenä, täysikuu kumottaa pilvien takaa hämärään aamuun.  Yö oli valoisa, vaikka pilvessä olikin.

Mökkiläisiä tuli lauantaina yllättävän paljon, ehkä jo laitetaan mökit talvikuntoon.

Närhet ovat tulleet pihlajanmarja-apajille pihaan. Tiaiset puhdistavat talon seiniltä kohmettuneet kärpäset ja muut hyönteiset. Hippiäinen lensi ikkunaan, ei onneksi kuollut.  Puisteli päätään vähän aikaa ja lähti sitten levättyään lentoon.

Pidellään ilmoja!

Keräsin marja-aronian marjat pensaista. Edellisenä vuonna keitin niistä marmeladia hillosokerin kanssa. Tuli ihan hyvää, hiukan mustikalle maistuvaa hilloa.
Nyt tutkailin netistä, mitä voisin tehdä marjoista ja luin, että marjat ovat mustikoitakin terveellisimpiä esim. silmien, verenpaineen ja diabeteksen hoidossa. Marjoissa on tärkeät ainesosat kuorissa, joten mehustaa ei kannattaisi. Sitten keksin. Otin lihamyllyn ja jauhoin marjat tuoresoseeksi ja pakastin ilman sokeria. On ainakin kaikki mukana.  Lisään sitten jogurttiin ja mysliin aamuisin ja laitan hunajaa vielä makeuttajaksi.  Yhdysvalloissa ja Venäjällä marja-aroniat ovat ykkösterveystuote.

Kurjet huutelevat aamuisin, päivällä niitä näkee pelloilla useita yksilöitä.
Pääskysiäkin on vielä.  Haukat, erilaiset, yrittävät saalistaa, mutta pääskyt ovat nopeampia. Ahdistelevat haukkoja.  Haukatkin ovat muuttopuuhissa ja näin syksyisin kiikarilla katsoen niitä näkee taivaallakin useita.

Keräsin vihreät pavut ja härkäpavut pellosta, esikeitin ja laitoin pakkaseen.  Vielä on punajuuret, porkkanat ja perunat.  Sipulitkin ovat terassilla kuivumassa. Annan sipulinvarsien kuivua, sitten kuorin sipuleista ruskean kuoren ja katkaisen varret. Kierrän varret juuri sipulin tyvestä, ettei sipuleihin mene pöpöjä.  Muutaman päivän päästä sipulit saavat uuden ruskean, puhtaan kuoriosan, aivan kuin kaupassakin on.  Sitten vain sipulipusseihin ja odottamaan käyttöä.

Parina päivänä on ollut tuulista, saa pistää kiviä melkein taskuihin, että pysyy maan pinnalla. Kottikärrytkin keikahtivat kyljelleen kovassa tuulessa.

Mutta odotellaan vielä syksyn kuulaita päiviä, silloin kurkiaurat lentävät etelään huutaen hyvästinsä, omenat tuoksuvat ja elämä tuntuu mukavalta.

Ostin keväällä kaksi orvokkiamppelia. Orvokit kukkivat kauniisti, nypin kuihtuneet kukat pois,.Jossain vaiheessa orvokeista tuli harva ja rumasti törröttävä kukka. Katsoin netistä, että silloin on orvokit katkaistava 5 cm:n pituisiksi ja kasteltava ja lannoitettava. Kahden viikon perästä luvattiin uusi kukkaloisto orvokeille. Tein työtä käskettyä ja nyt orvokit ovat kuin vasta ostetut ja amppelit koristavat terassilla.

Tein myös vanhasta metallirunkoisesta tuolista kukkatelineen.  Vanha istuinosa pois, selkänoja pois. Tuoli pesuun ja sitten maalasin sen kullanväriseksi.  Telineen tein narusta tuolin istuinosaan ja ostin suuren syysasterin, punaruskean, koristamaan tuolia. Narutelineen korvaan jossain vaiheessa korilla, joka mahtuu tuoliosaan, se on ehkä tukevampi alusta.

Kiva oli askarrella.

Yöllä heräsimme sateenropinaan. 

Tiellä suoritetaan korotustöitä meriveden tielle nousun estämiseksi.  Viime vuonna tapaninpäivän tienoissa tielle nousi vesi viisi kertaa.  Nyt tie vaakitttiin ja tarvittava määrä soraa ja peitehiekkaa ajettiin routakankaan päälle.  Korotuksia tehtiin kahteen paikkaan tietä, niille jotka ovat olleet ongelmakohtia.

Tienhoito on aika vaativaa hommaa. On lanauksia, aurauksia, kivien poistoa tai ampumista, ojien pävittämistä tai uusien kaivamista, penkkojen raivausta kasvaneista puista, penkkojen niittoa, tierumpujen laittoa jne. jne. Töitä riittää.  Tien on oltava tarpeeksi leveä talvellakin, muuten ei roska-autot kulje. Lumisade vaatii joskus lumilingolla auraamista yölläkin.  Silloin on varustettava mukaan kahvia ja voileipiä, ettei väsymys pääse yllättämään. Pieni kahvitauko hyvien, erikoishyvien voileipien kanssa on traktorin hytissä melkeinpä juhlaa.

Pääskysiä ei enää paljon näy, muutamia yksilöitä lentelee.
Hanhet lensivät iltalennolla eilen etelää kohti, paljon oli asiaa nytkin, sellainen kalkatus kävi. Mitähän ne koodaavat?  Sanotaan, että halla tulee hanhen siiven alla ja talvi joutsenen takana.
Lapissa ja Pohjanmaalla on hallat jo käyneet.  Joutsenet ovat sinnikkäitä lintuja. Olimme syyskuun puolivälissä Ylläksellä ja vielä näimme joutsenia, vaikka siellä ensilumi sataakin joskus juuri silloin.  Ylläsellä on ollut lämpimiä syksyjä ja sitten toisina vuosina lumi on satanut yllättäen.  Ruskan värjäämät koivut lumen peitossa ovat kaunis näky.  Revontulet leiskuvat jo syyskuussa taivaalla.  Jos ruska tulee maa- ja puuruskana, lapinhulluus iskee, niin minuunkin.
Lapissa sielu lepää.  Nokipannukahvit tunturissa on juhlaa.  Maisemat kauniita!

Ruska on kaunis myös etelässä ja sitä odotellaan.

Tänään sain puhtia aloittaa siivouksen. Lainakoira säntäsi ulos, kun huomasi, mitä on tulossa.  Laitoin sille oman pedin ulos, jossa se makaili koko siivouksen ajan.
Sisällä on siistiä ja puhdas tuoksu.

Siivosin myös maakellarin. Se on taas valmiina syksyn satoa varten. 

Metsästysseura laittoi suolakiviä metsään hirviä ja peuroja varten.  Yksi seuralaisista oli ostanut hienon riistakameran, joka laitettiin suolakiven läheisyyteen.  Tänä aamuna tuli sähköpostiin suoraan kamerasta kuva uroshirvestä suolakivellä. Mahtavaa!

Peuroille on varattu talviruokintaa varten kauroja, jotka paikallinen maanviljelijä-maitotillallinen lahjoitti poishakupalkalla.  Isoissa sokerisäkeissä kuljetimme perävaunulla kaurat riistatarhan halliin.  Porkkanoita ostamme sopimusviljelijöiltä. Sellaisia porkkanoita, jotka eivät ole kauppakelpoisia, siis hiukan kippuraisia tai katkenneita. Peurat eivät aivastele porkkanan muotoa, kun on kylmä ja pakkanen, vaan kaikki kelpaavat. Minäkin voin syödä vinoja porkkanoita tai puolikkaita.

Linnut ovat myös peurojen ruokintapaikkojen vakio asiakkaita, kaura kelpaa.

Pienpetoja, kuten supeja ja kettuja, on metsästetty. Metsäkanalinnut, jotka olivat harvinaisia, ovat palanneet. Metsoja ja teeriä näkee nykyään usein.

Hirven metsästys alkaa syyskuun lopulla, sitä ennen on merkittävä metsästäjien passipaikat, laitettava kartat ja puhelimet kuntoon.  Tavallisesti kaato tulee illalla, kun jo hämärtää, mikä puolestaan lisää päivän pituutta, kun hirvet on suolistettava ja nyljettävä. Suolistus tapahtuu metsässä, nylkeminen riistatarhan hallilla, jonne ruho jää riippumaan, odottamaan lihanleikkaajaa. Ensimmäisinä lihaa saavat maanomistajat, sitten osa myydään ja jokainen jahdissa ollut saa hiukan lihaa.

Syksy tuo myös hirvikärpäset, joita jo on muutamia tavattu. Tuttavuus ei ole mitenkään hauska.

Lainakoira ei osallistu hirvijahtiin, se on jäniskoira. Nätti poika, kuin jalokivi. Mustaa onyksia, helmiäistä ja meripihkaa. Jänikset vaviskaa, vaikka niitä tuntuu olevan vähän, onkohan ilves paikkakunnalla.